Yrittämällä voit onnistua

Posted on Jul 30, 2013 in Reissuraportit

Yrittämällä voit onnistua

Heinäkuu oli jo yli puolenvälin ja pohjoistuulet olivat puhaltaneet jo pitkälti toista viikkoa navakasti. Aloin tutkia hiukan säätrendejä ja ilmatieteenlaitoksen pintavesiennuste kertoi meriveden lämpötilan laskeneen Helsingissä alle 15 asteen. Kävin alkuviikosta koittamassa nopeasti iltaisella ahventa ja yllätyksekseni Länsiväylän eteläpuolella merivesi oli heti 10,5 astetta. Tämä valoi uskoa siihen että meritaimen nousee illasta uloimmille luodoille. Perjantaiksi 27.7 valikoitui kalailta. Heittelin hiukan jigiä sisällä laihoin tuloksin. Veden lämpötilavaihtelu oli sotkenut ilmeisesti kalojen päät. Kellon lähestyessä ilta yhdeksää taimenkamat kasaan ja kohti länsi Helsingin ulkoluotoja. Ensimmäisellä paikalla tuli vanhaan kuitusiimaan puukkoa vaativa sotku, muuten heittely maistui taas hetken tauon jälkeen. Tuuli oli ulompana selvästi etelän ja lännen välistä, aurinko pilkahteli isojen kumpupilvien välistä ja sopiva maininki pyyhki rantoja. Hyvä kalakeli siis teoriassa.

Kolmas paikka oli tuttu karu kallio saari, jonka edustalta on taimenia saatu. Veden lämmöt oli 13,5 astetta, eli alkuviikosta hiukan lämmennyttä. Heittelin eteläisen kapean niemen kärjen lännen puoleista reunaa Ambulanssi Jätkällä. Tuuli kuljetti venettä saarta päin, joten vaihdoin vavan oikeasta kädestä vasempaan laittaakseni pakin päälle, jottei vene karahda kiville. Uistin oli sillä hetkellä reilusti irti rannasta syvän päällä, joten Vajokki sai kunnon vajotuksen ja vasempaan käteen tuntui selvä napakka tärppi. Kelailin uistinta takaisin aistit terästyneenä väristäen ja vajotellen, mutta napsua ei tullut, eikä seuraajaakaan näkynyt. Koukut olivat puhtaat levästä, joten kala se oli. Epäilin että ahven kävi maistamassa. Pikainen paikko ja samasta kohdasta taimen kiinni. Kala pinkaisi miltei heti ilmaan vaikka jarru oli sopivan löysällä ja vesi oli syvää. Kala oli nopealla arviolla siinä 50 sentin mitan tienoilla ja tietysti se irtosi loikassa. Kelasin äimistyneenä uistimen ylös. Harmitti tosissaan tämä irtoaminen, vaikka tällaiset tapahtumat kuuluvat lähestulkoon meritaimenen heittokalastukseen. Olisi ollut mahtavaa saada meritaimen merestä heinäkuussa.

No ei auttanut kuin lähteä eteenpäin. Kävin läpi neljä luotoa, kunnes saavuin eräälle isommalle luotoryppäälle avomeren laidassa. Siiman päässä roikkui keltapunainen Latta kultahile kupilla. Noin kolmas heitto tuulenpuoleiselle länsireunalle ja tuttu napakka tärppi, veret liikkeelle saava koukkuun joutuneen taimenen potku, muutaman metrin spurtti haspelin räikkä soiden ja ilmaloikka, vaikka pidin vavan kärkeä matalalla. Ja kala irti jukolauta… Tämäkin näytti olevan siinä mittakalan kokoinen. Harmistus irtoamisista muuttui positiiviseksi tärppien tiheyden takia. Jatkoin heittelyä ja saman luodon etupuolelta. Ambulanssi Jätkään tarttui jotain, joka tuntui ahvenelta. Ylös tuli pikkuinen taimen, joka sai vapauden vedessä. Jatkoi heittelyä hetken kunnes kello oli 23.00 ja ilta jo melko pimeä. En viitsinyt yksin keikkua pimeässä avomeren laidalla, joten lamput päälle ja kohti kotisatamaa. Erittäin hieno kalakeli ja paljon tapahtumia kahdentunnin heittelyyn, joten jälkeenpäin reissu tuntui erittäin onnistuneelta. Sitten vaan odottamaan seuraavaa vesiä kylmentävää pohjoistuulta ja ei muuta kuin pikaiskulle kun tuulen suunta muuttuu otolliseksi.

Illan ottikoneet

Illan ottikoneet punakeltainen Latta kultakupilla sekä ambulanssi Jätkä

Share Button