Reflexit toimii

Posted on Aug 18, 2013 in Reissuraportit

Reflexit toimii

Lippauistimet ovat itselläni olleet hieman vähemmällä käytöllä, kunnes viimevuonna huomasin kuinka mukavaa vaihtelua onkaan kalastaa ahvenia kesällä kevyillä välineillä ja pienillä lipoilla. Kuitusiimojen muistittomuus on myös edesauttanut lipalla kalastusta, koska muistissa on vieläkin lapsuuden siimamytyt, joka aiheutui lipan liiallisesta käytöstä ja huonosta viehelukosta.

Sain mahdollisuuden käydä suurahvenista tunnetulla pienvedellä, josta sain Abun vanhalla klassikkolipalla keltaisella 7g Reflex Waspilla komean 900g ahvenen. Noin isoa ahventa en ollut ennen pidellyt siiman päässä, joten myllytys oli todella yllättävää. Kala kuitenkin väsyi melko nopeasti ja antautui auliisti ylösnostettavaksi käsin ilman haavia.

Ahven

Ahven

18 elokuuta päätin lähteä iltapistolle merelle. Ajatuksena oli alkuillasta tarjota ahvenille lippaa ja illemmalla jigailla kuhia. Saavuin tuttuun paikkaan Itä Espoossa, josta viikko sitten olimme saaneet hyvän kokoista ahventa enemmän kuin tarpeeksi. Olin vakoillut vedenlämpöä ilmatieteenlaitoksen sivuilta alle 15 asteen vedestä, jolloin ulkoluodoilta voisi yrittää taimenta. Ennuste kertoi kuitenkin veden olevan yli 16 astetta, joten päätin kalastaa ahventa ja kuhaa. Saavuttuani ensimmäiselle paikalla itä-Espoossa vesi olikin jo alle 14 astetta melkein heti länsiväylän etelä puolella. Harmittelin taimenuistinten kotiin jäämistä, koska leppoisa etelätuuli, korkea vesi ja kevyt Jeesuspilvi olisi ollut mainio keli koittaa pilkkutakkia.

Viikko sitten hyvin ahventa antaneet paikat olivat tyhjiä ja oli tämä nähty ennenkin kun veden lämpö laskee kahdestakymmenestä alle viidentoista niin ahvenet joko kaikkoaa syvempään tai pitävät suunsa kiinni. Miellyttävä havainto pääkaupunkiseudun merialueella on selvä veden kirkastuminen ja pienen, ilmeisesti vielä nuoren rakkolevän lisääntyminen. Siirryin vähän ulommas lipattamaan karikoita sivuajatuksena tarkastella hiukan edellisiä meritaimenen ottipaikkoja. Hiukan yli tunnin kalastuksen päätteeksi en ollut saanut tärpin tärppiä, joten oli aika siirtyä jigaamaan sisemmäs syvempiin vesiin. Merimetsoja tuntui olevan paljon enemmän kuin yleensä ja kaksi hyljettäkin tuli bongattua uiskentelemassa ulompana.

Ajoin paluumatkalla tuttuun salmeen, joka on melko matala ja jonka reunoilla on taimenia pidelty siimapäässä.  Paiskoin 12 grammasta sinihopealehtistä reflexiä syvemmästä vedestä matalan hyllyn päälle tuloksetta. Ajoin venettä salmen suulta sisäänpäin, kun yhtäkkiä maininkien hapettamassa vedessä kiven takana suoraan veneeni kurssilla noin parinkymmenen metrin päässä ilmaan hyppää kala. Taimen, ei epäilystäkään ja yli puolimetrinen. Kaiken lisäksi näytti olevan melko pullea. Kala teki komean metrin korkeuteen yltävän loikan ja putosi kyljelleen päästäen kunnon lätsäyksen. Refleksinomaisesti kaasu pois ja Reflexi lentää kaaressa 10m renkaan taakse. Nopeaa kelausta, joka hidastuu ja päättyy lyhyeen pysäytykseen. Kun näillä parin sekunnin pullseilla oli päästy renkaan kohdalle niin kala ottaa tarjouksen. Yllättävän rauhallista venkoilua, josta spurtti kohti rantaa ja siinä olevaa suurempaa kiveä. Manaan 0,12 kuitua ja hentoa UL-vapaa pakitellessani rannasta viiden metrin veteen, mutta kalan spurtti hyytyy ja se tulee perässä syvempään veteen. Annan jarrun olla löysällä ja kala tyytyy pysymään pinnan alla lähellä pohjaa ilman loikkia. Hyvä niin. Muutaman pidemmän spurtin se ottaa, mutta Savage gearin kokotoiminen troutizimo hyydyttää spurtit. Todella miellyttävää väsytellä kokotoimisella haspelivavalla vauraampaa menohaluista kalaa. Yksin liikenteessä ja ahventa kalastamassa, niin haavi on tietty kasassa. Saan näperreltyä haavin auki kalan pysyessä pohjassa, vaikka varren lukitustappi haraa vastaan tarttuen havakseen. Kala tekee vielä muutaman kierroksen veneen ympäri, kunnes veto alkaa loppua ja se nousee pintaa. Ensimmäinen haavaus liian syvältä kopahtaa kalaa kylkeen ja se jää haavin ulkopuolella. Onneksi kalan mehut ovat sen verran loppu ettei se loikkaa ilmaan tai ota isompaa spurttia, joten metri siimaa sisään ja kala haaviin. Todella hyväkuntoinen ja komea taimen. Kala on eväleikattu, joten se lähtee kyytiin. Pituutta kalalla 59 senttiä ja painoa 2,6kg.

Reflexin pettämä

Reflexin pettämä

Laitan kalan veneen penkille ja otan kuvaa, kun kuulen toisen loiskahduksen tyynessä illassa. Katson perän suuntaan ja näen samanlaisen renkaan vähän matkan päässä. Pakko se on yrittää. Pommitan matalaa salmea Reflexillä ja ainoalla lusikalla, joka oli mukana, mutta kaloja ei kuulu enempää. No ei se mitään olo on käsittämättömän hienoa tästä tapahtumasta. Heitän vielä pari tuttua ulompaa luotoa taimenen toivossa, mutta päädyn lähtemään kotiin paistelemaan taimenen pyrstöä ja nauttimaan sashimia. Ja on se muuten viskin paikka. Jos vedet eivät lämpene niin oma taimenkausi taitaapi alkaa tästä tapahtumasta todenteolla.

Share Button