Pääsiäispassio Gotlanissa

Posted on Apr 30, 2014 in Reissuraportit

Pääsiäispassio Gotlanissa

Tämä vuoden kevään kalaretki ajoittui pääsiäiseksi ja kohteena oli Ruotsin Gotlanti, joka on varsin suosittu meritaimenen kalastuspaikka suomalaisten keskuudessa komean luonnon ja hienojen kalakantojen takia. Laivalla pääsee perille ja reitti kulkee Tukholmaan joko Turusta tai Helsingistä, josta ajetaan etelään noin 60km Nynäshamniin, josta lautta menee Visbyyhyn. Majoitusta saarella on melkoisesti tarjolla mökeissä tai mökkikylissä. Me valitsimme saaren eteläosasta vanhan maatilan yhteydessä olevan mökin. Matkaan lähti vain kaksi miestä ja auto ja aikaakaan saarella ei ollut kuin yksi ilta ja kaksi täyttä päivää.

17.4 Torstai

Matkustaminen kohteeseen vie melkoisesti aikaa. Ensiksi laivalla Ruotsiin, jossa noin tunnin ajo Nynäshamniin. Visbyyn lautat lähtevät vähän huonosti suomesta saapuvien lauttojen kanssa, joten odottelua aamusta tuli jokunen tunti, josta osan käytimme heittelemällä Nynäshamnin eteläpuolen rannoilla. Kaloja ei näkynyt, mutta suurimmat heittopaineet sai pois ja aika kului komeassa, joskin hiukan tuulisessa kevätsäässä leppoisasti. Itse lauttamatka Nynäshamnista Visbyhyn kesti kolme tuntia. Laivassa on näppärät lippukohtaiset istumapaikat, joissa voi koittaa nukkua.

farkuilla kalassa

farkuilla kalassa

 

Mökkikin löytyi pikku etsimisen jälkeen ja se osoittautui ihan kelpo päämajaksi kalaretkelle noin 70€ vuorokausihinnalla. Vesille päästiin pikaisen ruokailun ja kamojen kasaamisen jälkeen vasta kuudelta. Keli osoittautui tuuliseksi ja edellisen päivän myräkkä oli nostattanut saaren ympärille melkoisen mainingin, joten kalastus keskittyi itäpuolen rannoille ja hiukan tyynempiin lahukoihin. Puhuri oli kuitenkin melkoinen ja irtoroskaa ja leväsilppua lillui joka puolella. Parin tunnin iltapistolta ei kalahavaintoja tullut.

 

18.4 Perjantai

Kello soi aamulla varhain ja olimme illalla sääennusteesta katsoneet tuulen laantuvan, mutta vanha maininki oli vielä melkoinen. Aamun ensimmäiset paikat niemenkärkien sivuilla olivat taas matalia hiekkalahtia, joissa ei kauaa jaksanut levän ja samean veden takia kalastaa. Useimmat niemen kärjet olivat lintujen rauhoitus alueita tai muuten vain suljettu kalastavalta kansalta. Naamat alkoivat vakavoitua kun ei tahtonut edes löytyä kalastettavaa rantaa. Lämpömittari sanoi veden olevan yli 7 astetta, joten kaloja oletettavasti löytyisi jo hiukan syvemmistä ruokailupaikoista.

Paikkoja vaihtamalla löysimme hiukan syvempää vettä joka oli kirkasta eikä liiallisen mainingin vaikutuksen alaisena. Kalastimme hienoa niemenkärkeä, johon tuuli puhalteli hissukseen ja maininki taipui houkuttelevasti, kunnes se viimeinkin tapahtui. Kaveri huusi parinkymmenen metrin päästä innostuneesti ”kiinni!”. Kaivoin kameraa ja seurailin hetken sivusta toimintaa. Kala melskasi melko matalassa ilman suurempia spurtteja tai loikkia ja lähestyi haavia nopeasti. Kaveri totesi ettei kyseessä ole taimen vaan jokin ruskeampi otus, joka paljastui säyneeksi. Kala takaisin, leuka rintaan ja kohti uusia tapahtumia. Samasta niemenkärjen sivusta kaveri koukutti hauen, jota taas hetki luultiin taimeneksi. Tämäkin vesseli pääsi takaisin mereen. Aika ajella mietteliäänä mökille lounastamaan.

 

Säyne

Säyne

 

Tuuli oli vaihtanut suuntaa illaksi itään, joten päätimme vierailla eteläkärjessä. Maininki hakkasi melkoisella voimalla avomereltä, joten jatkoimme autoilua komeassa auringon paisteessa. Ajoimme koko etelä rannan, jossa oli länsi päässä paljon suljettua aluetta. Hoburgin kohdalla ajattelimme heitellä tovin. Etelä länsipuolen taitekohta näytti maukkaalta merenpinnan ollessa hiukan rikki ja vanhan mainingin velloessa rantaan. Paikassa oli vettä heti rannassa pari metriä joten nyt pääsi kokeilemaan uistimen uittoa ainakin tosissaan. Hetken rantaa edettyäni hitaasti uittamaani silakan väristä kevennettyä seuraa hissukseen selvä mittakala, joka kääntää hitaasti kyljen nostaessani uistimen ylös ja lipuu hiljaa syvyyksiin. Ei muuta kuin vaihtoa räikeämpään vieheeseen. Rasiasta löytyy fluorinpunainen Laihis, jota tarjoan kalalla. Kun viehe lähestyy rantaa niin yhdessä vajotuksessa tuntuu tökkäisy, annan vastaiskun, kala kiinni ja kaksi muljahdusta pinnassa ja irti. No ainakin kohdekala tavoitettu. Lisää taimenia ei tästä paikasta löytynyt meidän uistimiin.

Illasta meni taas tunti hyvää peli aikaa kun kävimme tarkastamassa yhden matalan hiekka lahden. Saldoksi yhdet heitot mieheen, mätänevän levän hau ja kaverille hukkunut pipo. Auringon laskun ja hämärän vietimme matalan lahden reunoilla, josta avautuu syvä reuna. Paikassa oli matalaa syvää, riuttoja, kiviä, rakkolevää pohjassa ja kaikkea muuta hyvää ja kivaa kalojen kannalta. Kaloja me emme taaskaan tavoittaneet. Kalastusta takana yli kymmenen tuntia ja kohdekalat kokolailla kadoksissa.

19.4 Lauantai

Aamun aloitimme samaisen lahden toiselta puolelta. Länsipuoli oli nyt tyyntynyt tuulten siirtyessä itään päin. Aurinko nousi ja komea pieni maininki huuhtoi rannan poteroita ja kiviä tehden paikasta hyvän näköisen. Saldoksi jäi kuitenkin yksi tärppi ja lahukassa havaittu perhomies, joten ihan surkeimmasta päästä paikka ei ilmeisesti ollut. Ehkäpä miehet olivat?

Josko tällä?

Josko tällä?

Aamusta Länsirannoilla ei jäänyt siimojen päähän muuta kuin limalevää, joten lounaan jälkeen siirryttiin itäpuolelle. Tuuli olikin asettunut täällä oikein mukavaksi. Kevyt tuulen vire huuhtoi saaren itäpuolen rantoja herkullisesti pakaten vettä lahtiin ja jättäen niemenkärkiin hienoja tyynen ja tuulen rajapintoja. Heittelimme mökkimme läheistä venesataman syvää kalliolahtea kun fluorisuomenlahti Jätkään nappasi. Vihdoinkin ajattelin, mutta kala tuntui melko laiskalta otukselta, joten ajatuksiin valui edellisen päivän säyne. Haaviin asti kuitenkin tuli komea pikkutaimen, joka oli yllättävän ruskea. Vieressä kallionkielekkeeltä laski mereen oja, johon ei ollut kaloilla korkeuden vuoksi nousumahdollisuutta todennäköisesti edes tulva-aikaan. Ehkäpä kuitenkin makean veden ”haju” oli houkutellut kalan oletetun kutujoen suulle. Kerrassaan hienossa kunnossa oleva kala, josta tuli mieleen Pohjoisen lapin upeat sisävesitaimenet. Paikassa oli vielä seurio, joten uskoa kalojen löytymiseen alkoi löytyä autolla ajelun ja tyhjänkalastamisen sijaan.

Seuraavaksi vuoroon tuli läheinen niemenkärki, josta aloitimme reissun kalastuksen. Nyt myräkkä oli poissa ja selkeä itätuuli pyyhki rantoja jättäen rikkonaiseen niemeen tyynen ja aaltojen rajapintoja ja aikaansaaden tyrskyjä. Heitin kivikkoiseen tyyneen tyveneen fluorisuomenlahti jätkän ja ensimmäiseen stoppiin iski kala. Kalan koko tosin oli alusta asti selvä, pieni. Irroitin alle 40 senttisen taimenen haavissa ja laskin takaisin. Jatkoin rantaa eteenpäin hiukan ja heitin uloimpien tyrskyävien kivien ulkopuolelle, jolloin fluorinpunaiseen laihikseen iski kala. Nyt kalan koko tuntui menosta päätellen vähän vantterammalta ja haaviin tulikin melko nopeasti hiukan isompi yksilö. Nyt mittaus suoritettiin tarkasti rannalla ja kala oli kuin olikin juuri mitallinen. Harvoin on 50 senttisen taimenen saamisesta tullut näin hyvä fiilis.

Haavi heiluu

Haavi heiluu

 

 

Kiio!

Kiio!

 

 

 

 

 

 

Rannalla pakkaillessani kalaa reppuun kaveri ilmoitti nähneensä hylkeen samoilla paikoilla ihan rannassa. Jälkeenpäin havaitsin otuksen itsekin ja heittoetäisyyden sisällä meistä. Liekkö sitten tullut syömään taimenia tai jotain mitä taimenet olivat syömässä. Hylje kuitenkin väistyi meitä hetkisen päästä, eikä sitä sen koommin nähty.

Rannalta tuli vielä 55 kala ja toinen 50 sentin tienoilla ollut kala sekä jokunen alamitta. Jälkimmäinen 50 senttinen pisti hanttiin kunnolla verrattuna edellisiin kaloihin ja teki kunnon hyppyesityksiä. Haaviamista piti siirtää pariinkin otteeseen, koska kalasta löytyi meno haluja edelleen. Haavissa paljastui kalan olevan rasvaeväleikattu. Tiedä sitten oliko kala jopa uinut meiltä asti vai Tukholmasta. Käsittääkseni Gotlannin luonnonpurot pitävät kalakannat voimissaan, eikä saarelle istuteta.

Ilta-aurinko oli jo painumassa horisonttiin ja me odotimme todellista syöntiä. Tulimme hiukan ylempää niemenkärkeä alaspäin kuin viimeksi. Keli ja kaikki näytti herkullisesta, siimojemme päässä roikkui fluorinpunamustaa ja ambulanssia, mutta yllätykseksemme paikka oli kuollut. Kokonaan. Ei pienintäkään tärppiä tai merkkiäkään äsken miltei jatkuvasti kiinni olleista alamitoista ja silloin tällöin isommasta kalasta. Taimenet siis selkeästi liikkuvat parvessa joka oli nyt tyystin mennyt, vaikka kalastimme pimeään asti. Joko kalat seurailevat rantaviivaa ja nyt tuuli painoi parvea eteenpäin tai sitten paikalla oli tuulenkala tai muu saaliskalaparvi jota hyljekin jahtaili ja taimenet siirtyivät tämän kalaparven perässä. Meidän kalat olivat 30 ja 55 sentin välistä, joten parvessa pyörii ilmeisesti kaiken kokoista kalaa.

Mökillä avatessa toinen kala oli syönyt pelkästään katkaa ja liha oli uskomattoman punaista, tunturikatkoja ahmivista lapinkaloista tuttua ja toinen kala, hiukan isompi, oli syönnöstänyt pari kivinilkkaa. Havaintoja tuulenkaloista tai silakoista ei löytynyt. Ehkäpä hylje yritti taimenia ja taimenet sitä mitä Gotlannin rakkolevävyöhyke tarjoaa syötäväksi. Taimenfile paistettuna ei myöskään ole ollut koskaan näin hyvää pitkän odottelun jälkeen. Eväsvarat oli mitoitettu kalanvaraan ja kaveri oli saanut juuri tuparilahjaksi erinäisiä säilykkeitä, jotka olivat hätävarana mukana. Eilen oli mennyt kebabsäilyke ja tänään olisi vuorossa ollut erään einestehtaan tilliliha, joten kalat tulivat oikeaan aikaan.

Mökin siivous jäi aamuksi ja lautta lähti jo aamu kahdeksalta joten rentouttavan loman viimeiseksi aamuksi vekkarin sai viritellä soimaan taas aamu viideksi. Onneksi pääsee kotiin nukkumaan, tosin toinen ilta kalapaikoilla olisi kiinnostanut.

Yhteenveto

Gotlantiin kannattaa lähteä jos aikaa riittää. Matkaan rahaa kului lauttamatkoihin kahdelta ukolta ja autolta 430€, lisäksi ajoa tulee autolla melkoisesti, joten alle viikon reissulla mittariin voisi kuvitella tulevan tuhat kilometriä. Majoitus saarella on melko edullista vielä kesälomakauden ulkopuolella. Yötaksat näyttävät liikkuvan siinä 50-100€.

Meille reissu tuli jostain syystä yllättäen vaikka kaikki oli varattu kuukausia etukäteen. Paikkojen opiskeluun kannattaa laittaa aikaa. Me ajattelimme että kaikki rannat ovat hyvää kalapaikkaa, mutta linnunsuojelualueita riittää ja matalaa steriiliä hiekkarantaa on myös paljon. Meillä ei ollut mökillä internetyhteyttä, joten emme päässeet googlemapsin sateliittikuvista etsimään syvempiä rantoja ja tummia syönnösalueita. Myös tuulisuunnitelmaa kannattaa tehdä, koska pitkään jatkuva samansuuntainen tuuli aiheuttaa saarella melkoista aallokkoa. Pohjatyön puute aiheutti paljon turhaa ajelua kalastuskelvottomiin paikkoihin, joten kunnon suunnitelmat kotona ainakin ensimmäiselle reissulle.

Tiet ovat erittäin ajettavassa kunnossa ja tasaisille hiekkakankaille, jota käytännössä koko saari on, auton saa parkkeerattua helposti. Myös suurin osa rannoista on rakentamatonta, joten kalastaa saa useimmissa paikoissa. Linnunsuojelu alueet ja muut rajoitukset ovat merkattu tauluihin todella esimerkillisesti. Vaikkakin saarella käy paljon muita kalassa, niin tilaa rannoilla kyllä riittää. Me näimme reissun aikana vain kaksi muuta ilmeisesti paikallista porukkaa. Pidemmällä reissulla saari tarjoaa myös kalastusvälipäiväksi varmasti mielenkiintoista nähtävää. Käymisen arvoinen paikka ja toivottavasti pääsen vielä tulevaisuudessakin käymään paikanpäällä metsästämässä sitä suurta.

 

 

 

 

 

Share Button