Kesälomailua Keski-Suomessa

Posted on Jul 27, 2013 in Reissuraportit

Kesälomailua Keski-Suomessa

Tervetuloa lukemaan reissuraporttejani. Tänne tulee tulevaisuudessa reissuraportteja kalaretkiltä ja mahdollisesti muutakin kalastukseen liittyvää, pääasiallisesti kuitenkin meritaimenen heittokalastuksesta. Kotivetenäni toimii Helsinki-Espoo rajaseutu, sillä venepaikkani sijaitsee Läntisessä Helsingissä.

Mutta nyt mereltä sisämaahan. Lähdimme kesälomailemaan Keski-Suomeen Keiteleen rannalle. Tällä reissulla avautui mahdollisuus käydä jollain reittikoskella hiukan uistimia uittamassa. Reitti mökille kulki Kuusaankosken yli, jossa olin käynyt kalassa joskus 15 vuotta sitten. Kuusaankoskessa riitti vettä ja luvat sai helposti, joten Kuusaa valikoitu kohteeksi. Kalapäiväksi sopivin oli valitettavasti lauantai ja illasta koskelle saapuessani väkeä riitti jo joella. Joen 12 vavan kiintiö oli myyty täyteen, joten paikkoja joutui kalastamaan valikoiden. Aloituspaikaksi valikoitui niska. Pohjoistuuli oli puhallellut koko viikon ja ilma oli 15 asteen tietämillä, joten pintaelämä oli aika hiljaista. Tämä asetti tietyt epäilykset kalantulolle.

Kuusaankosken niskaa

Kuusaankosken niskaa

Niskan tienoilla oli jo yksi porukka, mutta sekaan mahtui. Siimanpäähän valikoitui hopea ruskea Jätkä-kevennetty neonkeltaisella mahalla. Jo toisella heitolla siiman päähän jäi jokin kala, mutta se irtosi muutaman potkun jälkeen onnistuneesta vastaiskusta huolimatta. Tuntui ahvenelta, tämä tapaus sai kuitenkin säpinää muihin. Siirryin ruuhkaiselta puolelta toiselle puolella, joka oli tyhjä kalastajista. Samaiseen lusikkaan nappasi niskan kivikosta kala. Kala ei tullut kelaamalla sisään vaan ui vasten niskan virtaa vasten jonkin aikaa, kunnes erään kiven takana siiman päässä oleva paketti juuttui pohjaan. Hetken odottelun ja tasaisen painon takia ei auttanut kuin vetää siimaa reippaammin. Ylös tuli uistin ja reilu nippu pohjasammalta. Se siitäkin kalasta.

Muuten koski oli melkoista kuohua tai matalaa virtaa ja suuremmat poterot, joita pääsee kätevästi uistimella ronkkimaan, tuntui puuttuvan. Perhokalastus voisi toimia koskessa paremmin. Kosken loppuliu´uista itselläni ei ole kuin hauki kokemuksia, siltä näytti tämäkin ja tärppihän sieltä tuli. Aluksi toiveet kalan lajista on aina korkealla, mutta tasaisen hidas

junnaus siiman päässä ei taimentoiveita herätellyt. Noin kahden kilon haukihan sieltä nousi, joka pääsi takaisin suistoon. Loppuun asti koitettiin sitkeästi taimenta saada siimanpäähän mutta ei niin ei. Hiljaista oli muillakin, paitsi eräs virveliporukka onnistui saamaan 45cm rasvaeväkalan, jonka vapautuksesta näin vilauksen.

Hyviä puolia Kuusaankoskessa on suuri vesimäärä, joka ei lämpene kuuminakaan kesinä älyttömyyksiin. Koskessa riittää myös lymypaikkoja kaloille, joihin kalastaja ei pääse helposti houkutuksiaan tarjoamaan. Ilmeisesti tästä syystä koskea on mainostettu eräänä saalisvarmimpina reittikoskina. Lupia tuntui saavan helposti, kunhan varasi ne puhelimitse etukäteen. Kosken rantaan pääsi myös autolla helposti. Nämä seikat toki aiheuttavat kalastuspainetta, mutta käymisen arvoinen kohde.

Viimeinen aamu mökillä oli vähätuulinen, pilvinen ja hyvin tihkusateinen, joten päätin lähteä itsekseni kampaamaan matalaa lähikaislikkoa haukien toivossa. En ollut pitkään aikaan soudellut järvellä uistinta viskoen, todenteolla tätä lajia oli viimeksi harrastettu lapsuudessa. Siimanpäähän vaijeri ja kulta musta Jätkä, jonka luulisi toimivan humuspitoisessa vedessä. Soudin kaislikkoa eteenpäin kevyeen vasta tuuleen, josta rekautuisin melko hyvin kaislikon laitaa. Vene lillumaan vapaasti ja virveli käteen. Jo toisella heitolla hauki poimi tarjoomukseni. Kala veteli kohti kaislikkoa, eikä meinannut tulla venettä kohti. Vene alkoi lipua jo kaislikon sisään ja kala oli ensimmäisten kortteiden takana. Ei auttanut kun laittaa vapa jalkojen väliin ja lähteä soutamaan ulapalla. Lyhyen takakahvan omaava Berkleyn 8-kinttunen Series one ei ehkä ollut ihan omiaan tähän hommaan, mutta kala tuliperässä ja päätyi haaviin. Komea parin kilon hauen röntti. Onneksi olin lähtenyt kalaan ”ohimennen”, eikä pihtejä ollut mukana. Ei niin kivaa repiä hauen hampaista pientä kolmihaaraa ilman kidanavaajaa saati pihtejä. Edellisestä haukireissustakin alkoi jo olla aikaa, joten nämä pakolliset varusteet palasivat taas mieleen.

Seuraavaksi laitoin PuMu Laihiksen siiman päähän, joka tuntui sinkkukoukulla pomppivan melko hyvin kaislikon läpi jäämättä kiinni. Sopiva peli myös tämöiseen leppoisaan mökkikalastukseen, pitänee tehdä pari sinkkukoukkua rosteriviiksellä näihin hommiin. Edellisestä kalasta ei mennyt kauaa, kun taas siimanpäässä oli jotain. Samanlaista vääntöä tämän kanssa, venettä tosin joutui soutamaan vapa jalkojen välissä ulappaa kohti muutaman kerran. Hauki kuitenkin väsyi ja haavi heilahti. Melkoisen komea järvikrokotiilihan se sieltä tuli. Valokuva, sinkku irti ja kala takas.

Hågertti ja Laihis

Hågertti ja Laihis

Tämän jälkeen alkoikin olla aika lähteä kaupunkia kohti. Kerrassaan hienot kalat, jotenkin säväyttävä kokemus, joka toi mieleen lapsuuden leppoisat mökkikalareissut. Mukavaa vaihtelua taimenen heittelylle meressä, joka on välillä erityisesti kipparilla melko hektistä hommaa. Takaraivossa oli tätä ennen pari vuotta pyörinyt idea kalastuskanootista. Tämä kyllä puoltaa ajatusta. No se on sitten toinen juttu…

Share Button