Epoksipintaus

Posted on Mar 3, 2014 in Reissuraportit

Epoksipintaus

Kevennetyt lusikat joutuvat käytössä melko kovaan kulutukseen meritaimenta jahdattessa matalista vesistä. Heitot suuntautuvat erityisesti veneestä käsin kohti rannan kivikkoja ja tuuliolosuhteet saattavat olla puuskaiset, jolloin kivi kontakteja saattaa ilmaantua heitoissa ja matalassa vedessä vieheet kolisevat kiviin uitonkin aikana. LV-1 polyuretaanilakka oli pitkään pintalakkavalintani, mutta kevennetyt piti kastaa lakkaan ainakin 5 tai 6 kertaa, joten prosessi parillekymmenelle vieheelle on melko aikaa vievä. Lakkaa on myös säilytettävä pienessä lasipurkissa, jolloin kastot ovat tehtävä yksi kerrallaan. Polyuretaanilakkahan kovettuu ilmankosteudesta, jolloin säilytyspurkissa oleva erä alkaa muuttua liisteriksi pikkuhiljaa, eikä asetonilla jatkettu LV-1 toimi kunnolla ainakaan käyttämieni vesiohenteisten maalien kanssa. Myös kuplien ilmaantuminen lisääntyy ja asetonin haihtuminen jäähdyttää lakkaa lisäten kosteuden tiivistymistä ja kuivumiskierre on valmis. Näin ollen LV-1 hävikki on melkoinen.

Haukimiehet ovat käyttäneet jerkeissään epoksilakkoja, joten moista oli päästävä kokeilemaan. Googlailemalla kokeiluun päätyi Ruotsalaisen jerkkivirtuuosi Anders Ulvforsenin Wolfcreek Lureseissaan käyttämä C&W Lure Epoxy, jota sai kotosuomeen tilattua järkevästi asialliseen hintaan.

Epoksin tilauksen jälkeen oli aika kehitellä kuivaushyrrä. Foorumeilta löytyi vinkki mikroaaltouunin moottorista. Ei muuta kuin vanha mikro säpäleiksi jossa sattui olemaan 3 kierrosta minuutissa tekevä moottori joka toimi suoraan verkkovirralla. Kevennettyjä lusikoita tulisi mennä kieputtimeen noin parikymmentä kerrallaan ja lusikat tulisi olla käännettävissä 180 astetta kuppipuolelta lusikkapuolelle. Mieleeni assosioitui akselin päissä pyörivät kiekot, joiden ulkokehien tienoille uistimet pingotettaisiin. Yksi jousi väliin antamaan hiukan pelivaraa ja kehille kiinnityspisteiksi löytyi jerkkien silmukkaruuveja. Millisestä rosterilangasta eri pituisia kiinnikkeitä eri malleille ja eikun kokeilemaan.

Hyrrään viritetyt vieheet.

Hyrrään viritetyt vieheet.

Uistimet pingoittui aika mainiosti kunhan löytyi sopivia jousia. Jousilla on pituutta noin 50mm ja ne ovat melko jäykkiä. Näin ollen sarjaan saa pingotettua erimallisia kevennettyjä helposti tarpeeksi ”jäykkään”. Näin estetään uistinten kääntyily hyrrän ollessa ajossa ja sarjan pingottaminen on helpompaa vietärin antaman pelivaran myötä. Silmukkaruuvit ruuvasin esiporattuun reikään lähes pohjaan. Kun sarjaa käännellään penslauksen aikana, ruuvit eivät tule ulos heti parin kierroksenkaan jälkeen. Tämä seikka kannattaa huomioida.

Uistimien pingottamisen jälkeen testipyöritys vaikutti toimivalta joten oli ensimmäisen kokeilun aika. Epoksipakkauksessa tai ohjeissa oli muistaakseni maininta että epoksi on ympäristöystävällistä eikä suojaimia tarvita, mutta täytyy sanoa että käry on melko inhottava ainakin ensimmäisen tunnin ajan. Joten naamari päähän kun penslaillaan, kuivatustilan on oltava vetoisa, mieluiten vetokaappi ja kumihanskat käteen kun ainetta käsitellään. Sekoittamisen teen muovisiin kertakäyttökahvikuppeihin taarattavan digitaalivaan avulla epoksin painon mukaan. Tällä tavoin saa tarkasti tehtyä oikean määrän tavaraa kerralla, kunhan oppii kuinka paljon omiin uistinmallien erään tavaraa tarvitaan.

Epoksi säilyy hyvin isoissa ruutissa, josita annostelu on helppoa.

Epoksi säilyy hyvin isoissa ruutissa, joista annostelu on helppoa.

Penslaukseen valikoitui halpispuotien ilmeisesti sian karvaisia vesiväripensseleitä. Pensseleistä irtoaa jonkin verran karvoja ensimmäisellä käyttökerralla, joten ne on nypittävä vieheen pinnasta pois. Tämän epoksin saa muuten pestyä pois pensselistä asetonilla melko hyvin joten kertakäyttöisiä pensselit eivät ole, kuten usein on annettu ymmärtää. Asetoniliuotuksella ja paperiin pyyhkimällä yhdellä pensselillä saa lakkailtua noin 20 kertaa.

Valmistamieni kevennettyjen lusikkauistimien pohjana on karhennettu CAB/probi ja maaleina erilaisia vesiohenteisia maaleja. Alkuun epoksi ei meinannut tarttua pintaan vaan hetken kieputtuaan alkoi ilmestyä kalansilmiä, ”fish eye”, eli epoksi vetäytyi täysin tietyiltä alueilta ja uudelleen penslauskaan ei tuntunut auttavan. Toinen kerros tarttui hyvin, mutta lopputulos ja möykkyiseksi. Ohjeissa oli maininta rasvaisista sormenjäljistä, mutta tinnerillä ja asetonilla putsaus ei ollut vaihtoehto, koska pohjalakka ja vesivärit ei toimi keskenään, vaan kun pohja sulaa/pehmenee se johtaa vesivärin rypistymiseen. Huomasin kuitenkin että Createxilla maalattuun osaan epoksi tuntui tarttuvan. Ruiskutin muutaman lusikan Dekan kirkkaalla pohjalla läpikotaisin sillä seurauksella että epoksi alkoi tarttua ongelmitta.

Seuraavaksi rautakauppaan hankkimaan vesilakkaa. Kokeiluun tuli melko rasvaisen litrahinnan omaavaa lakkaa mallia Tikkurilan parketti ässä lattialakka. Tämä toimii kuitenkin vesivärien kanssa hyvin kun uistimen dippaa purkkiin kokonaan minimissään yhden tunnin kuluttua maalauksesta. Epoksi tarttui yön yli kuivuneeseen uistimeen melko hyvin, ilman laikkujen syntymistä.

Epoksia suositellaan lämmitettäväksi, jolloin sen viskositeetti laskee ja mahdolliset ilmakuplat purkautuvat pois. Lämmittämisen johdosta juoksettunut epoksi myös asettuu uistimeen tasaisemmaksi kerrokseksi. Pajalla sattui olemaan 2 kW:n kääntyvä sähkölämmitin, jota kokeilin tähän tarkoitukseen. Kun tuore erä lähtee pyörimään annan puhaltimen puhaltaa noin 20 minuuttia, jonka jälkeen tarkistan ettei vieheissä ole kuplia tai möykkyisiä epoksikertymiä. Sitten toinen 20 minuutin lämmitys ja kieputusta muutama tunti. Lämmitys myös nopeuttaa epoksin kuivumisaikaa, joten seuraavan kerroksen voi laittaa viiden tunnin kuluttua ensimmäisestä ja lämpökäsittely toistetaan. Laitan kevennettyihini kaksi pintakerrosta epoksia, näin ollen lusikan terävimpiinkin reunoihin kertyy tavaraa sopivasti. Seuraavana päivänä epoksi on vielä hiukan pehmeää, joten koukkujen laitto kannattaa tehdä noin vuorokausi viimeisen kerroksen laittamisen jälkeen ja kalastuskäyttöön suositellaa 3-4 päivää.

Puhallus käynnissä.

Puhallus käynnissä.

Tällä tavoin olen saanut toimivan pinna itse aikaan, tapoja on varmasti monia muitakin. Laittakaa palautetta tulemaan jos jokin askarruttaa tai jos keksitte jotain kehitettävää tässä systeemissä.

Share Button